Tässä ja nyt!

Elämä on ihanan täyttä ja valoisaa täällä. Hetki hetkeltä löydän paremmin paikkani tässä ja nyt. Läsnäolo on alkanut avautua aina vain paremmin ja on koko ajan helpompaa jäädä nauttimaan juuri tästä hetkestä. Suurin oivallus viime viikkoina on liittynyt tähän lapsiperhearkeen.

wp_20160918_18_08_59_pro wp_20160918_18_08_41_pro

Olen syvemmällä tasolla oivaltanut, miten onnekas olen, kun minulla on nämä pienet lapset. Jokainen heistä on aivan uskomaton! Ja miten ihanaa on, että he ovat vielä pieniä ja syvästi juurtuneita tähän hetkeen. Ikään kuin heissä olisi vielä tuulahdus taivaasta.<3

Lapsen katse on luottavainen. Se nauttii, kun siihen vastataan. Lapsi on aito ja lapsen on helppo näyttää kaikki tunteet. Ja silti kaiken kiukuttelun takana lapsen sisin on puhdas ja ihana. Kevyt! Lapsen sisällä asuu riemu ja ilo.

wp_20161108_17_12_40_pro

Olen niin onnekas, kun saan elää näiden ihmeiden kanssa. Työ- ja koulupäivän jälkeen olen viime viikkoina istunut enemmän lattian tasolle – ottanut satukirjan, laulukirjan tai pikkuauton käteeni. Jokapäiväistä espanjan tuntia olemme viettäneet enemmän sylikkäin (espanjankielisten lastenohjelmien katselua). Illalla olen viipynyt pienten vierellä pitempään ja silittänyt enemmän. Ja en kerro tätä siksi, että olisin suorittanut tätä lapsiperhearkea paremmin. Ei, olen vain osannut nauttia näistä ohikiitävistä hetkistä enemmän! ❤

wp_20161108_16_49_44_pro

Pikkuisista pienin kasvaa nopeasti, pari viikkoa sitten hän oppi konttaamaan ja hampaita tehdään nyt montaa kerrallaan kahden alahampaan kaveriksi. Suusta kuuluu jo selvästi ja käskevästi ”äiti!”. Kolmevuotias puhuu espanjaa kotileikeissäkin ja koulukuulumisissa toistuu ”señora sanoi”. Viisivuotias hyppii välillä seinille tekemisen puutteessa ja joskus toivoisi, että hänellä olisi kaksoisveli jonka kanssa riehua ja painia. 😉 Koulussa on pojan mielestä joka päivä kivaa. Kuusivuotias on oppinut kirjoittamaan ja lukemaan sekä suomea että espanjaa. Hän myös piirtää mitä upeampia piirustuksia. Kahdeksanvuotias opettaa meille espanjan kielioppia. Kahdeksanvuotiaana parasta maailmassa on käydä kaverilla yökylässä.

wp_20160913_12_55_18_pro

Elämä todella on tässä ja nyt.<3

Mainokset

Vapaus

Oletko ajatellut, mitä mielessä tapahtuu, kun on tehnyt jonkin valinnan niin sanotusti pakon vuoksi? Kun on tullut valinneeksi jotain paineen alaisena, tilanteessa, jossa ei ole tuntunut olevan muita vaihtoehtoja. Onko jälkeenpäin tuntunut siltä, että olisi toivonut tilanteeseen erilaista ratkaisua? Tai olisi voinut tehdä erilaisen valinnan? Tai jopa siltä, että teki aivan väärän valinnan?

Esimerkiksi meillä oli syksyllä tilanne, jossa oli pakko tehdä nopeita ratkaisuja. Asuimme asunnossa, jossa oli paha homeongelma ja meidän oli pakko löytää nopeasti uusi asunto. Kävimme katsomassa asuntoja ja otimme ensimmäisen asunnon, joka oli meille tarpeeksi suuri ja jossa ei ollut havaittavaa homeongelmaa. Emme ihastuneet uuteen asuntoon ensi näkemältä, mutta teimme ratkaisun heti päästäksemme pois homeasunnosta.

Jälkeenpäin tuntui siltä, että asunto oli ollut pakkoratkaisu. Asunnon puutteet pistivät eritavalla silmään kuin ratkaisussa, jota olisi voinut harkita pitempään ja pienemmän paineen alaisena. Kevään aikana aloimme katselemaan uutta asuntoa syksylle. Vertasin tietenkin kaikkien löytämieni asuntojen ominaisuuksia tähän ”hätäratkaisuun”, jossa nyt asumme. Ja kas kummaa, markkinoilta ei löytynytkään parempaa. Yhtäkkiä näin selvemmin kaikki tämä asunnon parhaat puolet, jotka olivat tietenkin koko ajan olleet olemassa. Meri viidenkymmenen metrin päässä, upeat näköalat merelle, ihana kävelykatu suoraan omassa rannassa, erittäin iso ja turvallinen piha lapsille, hyvät uima-altaat, viisi makuuhuonetta ja iso olohuone, kaikki huoneet samassa kerroksessa, ikkunat etelän suuntaan.. Ja miten kävikään. Päätimme pitkään asiaa pyöriteltyämme ottaa tämän saman asunnon myös syksyksi.

IMG-20160429-WA0007

Tarinan opetus kiteytyi minulle sanaan Vapaus. Kun minulla oli tunne valinnan vapaudesta, otin päätöksestä suuremman vastuun. Vastuun ottaminen vaikutti positiivisesti siihen, mitä ajattelin lopputuloksesta, vaikka lopputulos oli molemmissa tapauksissa sama. Samaan positiivisempaan tunteeseen olisi ollut mahdollista päätyä siis jo aiemmin, jos olisin syksyllä ottanut vastuun valinnasta ja kokenut vapautta uutta asuntoa valitessani.

Pysähdyin miettimään vapautta myös muiden asioiden kohdalla omassa elämässäni. Jos jokin asia on tuntunut pakolta, tekisinkö toisin jos minulla olisi asiassa täysi vapaus? Kun tavoitan vapauden tunteen ja sen tunteen kanssa ajattelen asioita, joissa olen voinut kokea joskus pakkoa, koko asia näyttää erilaiselta. Näen selkeämmin ja kysyn, voinko omien uskomusteni sävyttämänä tietää kaikesta kaiken? Voinko oikeasti tietää, mikä on parasta juuri minulle?

IMG-20160429-WA0009

 

Usein esimerkiksi vetovoiman lakia käsittelevissä kirjoissa luodaan aikomus tai tavoite ja käytetään vetovoiman lakia hyväksi sen tietyn tavoitteen saavuttamiseen. Mutta mitä jos näkisinkin asian toisinpäin? Voisinko antaa korkeamman voiman – itse elämän – päättää, mitä sieltä omasta lahjapaketista löytyy? Tietäisikö se täydellisen lopputuloksen paremmin?

Mitä jos keskittyisinkin vain ottamaan vastaan ja iloitsemaan kaikista yltäkylläisistä lahjoista – tässä ja nyt.

Parisuhde<3

Parisuhde on aihe, josta voisin kirjoittaa koko päivän.<3 On se niin tärkeä osa elämää kaikessa ihanuudessaan ja haastavuudessaan. Kolme asiaa, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen parisuhteesta:

IMG_4215ab 1200px

1. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen

Parisuhteen tarkoitus ei ole pelastaa meitä itseltämme. Ei ole olemassa ketään toista ihmistä, joka tulee ja pelastaa sinut tai minut jonain päivänä. Päinvastoin parisuhde on erittäin vahva peili, jossa kaikki omat tiedostamattomuudet iskeytyvät päin kasvoja. Parisuhde voikin parhaimmillaan olla turvallinen paikka henkiselle kasvulle.

Omaan hyvinvointiin liittyy vastuun ottaminen omasta elämästä. Ajattelenko, että asiat ”vain tapahtuvat” minulle vai uskonko että voin aktiivisesti vaikuttaa omaan elämääni? Vastauksella on suuri merkitys oman hyvinvoinnin kannalta.

Omaan hyvinvointiin sisältyy se, että tietää mitä haluaa. Kun tietää, mitä haluaa, on helpompi ottaa aikaa oikeille asioille. 

love

2. Keskustelu ja kohtaaminen

Millaista on aito läsnäolo ja kohtaaminen? Kuinka pitkään katson puolisoani silmiin? Kuuntelenko kiireettömästi? Onko minun helppo hyväksyä se toinen juuri sellaisena kuin hän on, juuri nyt?

Katseen merkitys on huikea ja se on sellainen asia, mikä helposti unohtuu. Kun jokin on väärin, välttelemme katsetta. Kun haluamme kiinnittää toisen ihmisen huomion, katsomme häntä pitkään. Katseella osoitamme kiinnostusta, välittämistä, rakkautta. Tarkkaileppa nuorta, vastarakastunutta paria: mitä he tekevät? He katsovat toisiaan, paljon.

Tunneyhteyden luomiseksi on muitakin äärimmäisen yksinkertaisia keinoja. Niistä kerromme muun muassa ilmaisissa vinkeissämme, jotka voit tilata täältä: www.parisuhdevalmennus.net

 

 

IMG_4389ab 1200px

3. Säännöllisesti yhteistä aikaa

Meidän kohdalla on toiminut erittäin hyvin se, että olemme varanneet vakituisen lastenhoitajan yhdeksi illaksi viikossa. Huippu homma, kun varaus täytyy tehdä vain kerran. 😉 Täytyy kyllä nyt myöntää, että täällä Espanjassa emme ole vielä päässeet tähän rytmiin. Ja itseasiassa sen kyllä huomaa, kun suhde alkaa valittaa oman ajan puuttumista.

Suhteen alkuaikoina saimme apua kommunikointiin kirjasta ”Miehet Marsista, Naiset Venuksesta” (John Gray). Se avasi silloin silmiä sille, kuinka erilaisia olemme ja ettemme voi olettaa toisen ajattelevan tai toimivan tietyllä tavalla – vain sen vuoksi että ITSE ajattelen tai toimisin näin. Oma näkökulma on niistä ajoista vielä laajentunut, enkä enää osaisi erotella naisia ja miehiä kovin mustavalkoisesti. Se kuitenkin pitää paikkansa, että ihan jokainen meistä näkee ja kokee tämän elämän eri tavalla.

Yhteisen ajan tärkein tuntomerkki on, että mukana ei ole kolmatta pyörää. Töiden tekeminen yhdessä ei ole parisuhdeaikaa. Lasten hoitaminen yhdessä ei ole parisuhdeaikaa. Ystävien kanssa harrastaminen ei ole parisuhdeaikaa. Parisuhdeaikaa on aika, jossa on vain me kaksi ja aikaa meille kahdelle. Meidän ajatuksille ja tunteille ja sille, että tulemme molemmat nähdyiksi tässä ja nyt.

IMG_4250ab strght 1200px

Kävimme kevättalvella ottamassa parisuhdekuvia. Maria Tuominen Photography kuvasi meitä Suomenlinnassa. Marialla on huikea tapa ottaa kuvia: hän antaa kuvattavilleen tehtäviä, jotka tuovat aidot tunteet kuviin asti. Kokemus oli todella vahva ja vaikuttava. Emme edes muistaneet olevamme kuvissa, vaan itse tapahtumasta tuli kuvia tärkeämpi.

Lapsiperheen arjen ja työntäyteisen elämän keskellä oli ihan huikeaa pysähtyä hetkeksi tämän suhteen äärelle. Miksi minä olen tärkeä ja miksi sinä olet tärkeä? Miltä tuntuisi, jos tuo toinen lähtisi kolmeksi vuodeksi pois? Mitä piirtäisin tähän, jos voisin antaa sen tuolle toiselle ikiomaksi?

Noihin hetkiin on ihana palata kuvien kautta ja muistaa, että meillä tosiaan on upeaakin upeampi suhde. Kiitos sinusta, rakkaani!<3

IMG_4216a 1200px

Hetkessä<3

WP_20151013_09_17_17_Pro WP_20151013_09_17_01_Pro

Tänään oli neuvolapäivä! Tai tarkemmin sanottuna kävin ystäväni kanssa varaamassa neuvolaan ajan. Espanjalaisittain saimme siihen kulumaan koko päivän, mutta asia saatiin hoidettua! 🙂

Sain kuuden kuukauden väliaikaisen oikeuden terveydenhuoltoon Andalusian maakunnassa. Ja sehän tarkoittaa, että synnytys hoituu täällä hienosti – ja vieläpä ilmaiseksi. Kiitos Euroopan Unioni ;). En voi sanoin kuvailla, miten kiitollinen olen ihanalle ystävälle, joka oli tulkkina ja henkisenä tukena.

WP_20151013_11_25_37_Pro (2)

Luin viime viikolla paljon Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjaa. Kirja avautui tälläkin lukukerralla uudella tavalla. Kirjassa Tolle kertoo omasta voimakkaasta kokemuksestaan, kun hän vapautui eräänä yönä hyvin ahdistuneesta tilasta täydellisen rauhan ja ilon tilaan.

Avainsanoja tuossa vapautumisessa olivat Tollen ajatukset ”en kestä itseäni”. ”Kuka itse ja kuka minä?” olivat Tollen seuraavat kysymykset. Hän esittelee tämän ”itsen” kirjassaan nimeten se egoksi. Tollen mukaan ego on täysin riippuvainen menneisyydestä ja tulevaisuudesta ja siksi tämä hetki on uhka egon olemassaololle.

WP_20151009_11_36_58_Pro__highres

Käytännössä tuo kaikki tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse uskoa omia ”tarinoita” itsestäni. En ole mieleni, ajatukseni, tunteeni, ongelmani enkä myöskään kuolevainen kehoni. Olen jotain paljon suurempaa ja ihanampaa ja voin kokea sen tässä kehossa, kun keskityn läsnä olevaan hetkeen.

Raskausajat eivät aina ole olleet minulle helpoimpia aikoja (tarina menneisyydestä x)). Sain suuren oivalluksen, kun luin kirjaa ja ajattelin suhdetta kehooni. Koska minun ei tarvitse samaistua kehooni, ”olla kehoni”, minulla ei ole mitään syytä arvostella tai moittia sitä. Kehoni on ihmeellinen majapaikka sielulleni! Ja mikä ihmeellisintä, se on tällä hetkellä majapaikkana kahdelle sielulle.<3

WP_20151014_18_06_47_Pro (2)

Meillä on nyt kummallakin tähän kehoon samanlainen oikeus. Kuulin ystävältäni, että espanjankielessä synnyttää on ”dar a luz”, joka tulee sanoista ”antaa” ja ”valo”.

Ihmeellinen kiitollisuuden ja ilon tunne, pienestä aarteesta, jota saan olla hetken näin lähellä.<3