Pysähtymisen paikka

Viime aikoina elämässämme on ollut paljon pysähtymisen paikkoja.

Yksi isoimmista sellaisista oli kesäkuussa, kun äidiltäni löytyi ihan yllättäen rinnasta syöpäkasvain.

Uutinen herätti pelkoa, hämmennystä ja paljon kysymyksiä. Syöpäkasvain leikattiin nopeasti, mutta kysymyksiin saatiin vastauksia hitaasti – viikko viikolta, kun tutkimukset edistyivät.

Uutiset eivät olleet hyviä. Kasvain osoittautui erittäin aggressiiviseksi ja äiti laitettiin tarkempiin kuvauksiin, jotta nähtäisiin onko syöpä ehtinyt jo levitä muualle kehoon.

Ne yöt ennen tuota kuvausta nukuin huonosti. Oli äärimmäisen pelottava ajatus, että niin rakas ja läheinen ihminen voisi olla niin vakavasti sairas, että siihen ei mikään hoito auttaisi.

018_3

Kaunis, rakas äitini ja lapsille niin tärkeä mumma ❤

Kuvaus antoi kuitenkin helpottavan uutisen: syöpä ei ollut levinnyt. Ja niin alkoivat rankat syöpähoidot..

Syöpä on sellainen asia, että sen kanssa kulkee käsi kädessä sana kuolema. Kuoleman mahdollisuus alkaa tuntua konkreettisemmalta, todellisemmalta, kun kehon puolustusmekanismit ovat hoitojen takia niin nollissa, että pienikin infektio voi olla kohtalokas.

Epävarmuutta syövän kanssa on vain pakko kestää ja siihen heittäytyä – tätä asiaa en voi hallita enkä voi siitä päättää. Se mitä voin tehdä, on se, että hyväksyn kaikki omat tunteeni sellaisina kuin ne ovat, pidän itsestäni huolta ja olen läsnä äidille ja läheisille.

020_2

Ajatukset kuolemasta herättävät myös ajatuksia elämästä: muistanko aidosti arvostaa omaa ja läheisten elämää, tässä ja nyt? Osaanko nauttia tarpeeksi terveydestä, hyvinvoinnista? Osaanko nauttia tarpeeksi läheisistä ihmisistä, kun he vielä ovat tässä saatavilla?

Kun näkee selkeästi sen, että elämä voi päättyä milloin tahansa, yhtään päivää ei pidä enää itsestään selvänä. Siinä tilanteessa tämä kysymys kasvattaa arvoaan: mihin käytän arvokasta aikaani: käytänkö sitä todella niihin asioihin, joilla on minulle merkitystä?

IMG_6982

Somen käyttö on yksi niistä aikasyöpöistä, johon aion käyttää aikaa entistäkin vähemmän. Sen sijaan haluan käyttää aikaani läheisten ja minulle merkityksellisten asioiden parissa mahdollisimman paljon.

Mitä todella haluan tehdä ja teenkö niitä asioita jo nyt vai sitten kun (jota ei ehkä tule koskaan)..?

Olisi sydäntäsärkevää menettää rakas äiti. Haluan uskoa siihen, että meillä on äidinkin kanssa vielä paljon yhteisiä vuosia edessä päin.

Ja opettelen heittäytymään, nauttimaan jokaisesta hetkestä entistäkin enemmän ja elämään tässä ja nyt. ❤

Ps. Jos haluat tukea naisten syöpien tutkimusta ja tukea sairastuneita, vuoden 2019 Roosanauha-keräys on parhaillaan käynnissä (24.9.-3.11).

thumbnail_P3310002 (2018_06_06 11_57_05 UTC)

Mainokset