Talvi Suomessa – mitä se antoi?

Kun mietin tätä talvea Suomessa, ihan ensimmäisenä tulee mieleen tämä sana: rauha.

Olemme asuneet talven Alajärvellä, pienellä sivukylällä, peltojen ja metsän keskellä. Täällä on nähtävyys, kun yksi auto ajaa ohi. Peurat hyppivät pelloilla ja ilveskin kävi yhtenä yönä pihassa.

Kun tulimme tänne viime kesänä, olin monta päivää aivan hämmästynyt hiljaisuuden määrästä. Miten jossakin voi olla näin hiljaista? En koskaan aiemmin ole asunut näin maalla, näin rauhassa.

Hiljaisuudessa olen kasvanut rauhoittumiseen – ei ole enää mihinkään kiire. Olen löytänyt aidon levollisuuden ja se tuntuu hyvältä.

image2

Välillä olemme pohtineet sitä, että missä paikoissa haluaisimme vielä asua. Eksoottiset kohteet kiinnostavat, mutta emme osaa vielä sanoa milloin on niiden aika. Nyt näyttää siltä, että syksyllä olemme palaamassa Espanjaan, tuttuihin ja turvallisiin maisemiin. Se selviää varmemmin lähempänä syksyä.

Olemme aina olleet extempore ihmisiä, molemmat. Aloimme aikoinaan seurustellakin kaksi viikkoa ensi tapaamisen jälkeen – sitä ei pitkään mietitty. 😉

Talvi antoi myös aikaa nauttia läheisistä ja rakkaista ihmisistä. Sekä Suomen luonnosta ja vuodenajoista. Syksyllä ihastelimme väriloistoa, talvella nautimme lumileikeistä ja kevät – se tuntuu täällä aivan ihmeelliseltä: miten yhtäkkiä kaikki onkin niin vihreää ja kaunista.

IMG_0285

Talvi antoi paljon uusia oivalluksia ja oppeja, ja paljon lisää myös työhön. On äärimmäisen kiitollinen olo meidän työstä, joka huimaa vauhtia kasvaa ja kehittyy. Jokaisen asiakkaan muutostarina saa aina ilon kyyneleet silmiin ja niinä hetkinä kiitollisuus läikkyy yli tuhatkertaisesti.

Yksi uusi harrastuskin löytyi Suomen talvesta: avantouinti. Otimme Henrin kanssa tavaksi käydä aina lauantaisin treffeillä ja samalla avantosaunassa. Ihan huikean rentouttava harrastus 🙂

image6

Yksi iso pysäytyksen paikka osui omalle kohdalleni tuossa kuukausi sitten. Olin käymässä vanhempieni luona kun illalla toisesta silmästäni lähti näkö..

Näkö palautui aamuun mennessä ja kun selvisin sairaalaan seuraavana päivänä, lääkärin diagnoosi oli aivoverenkiertohäiriö. Se pysäytti elämäni hetkeksi ihan kokonaan – ensimmäiset päivät tällaisen TIA-kohtauksen jälkeen on suuri riski saada isompi aivoinfarkti.

Pikkuhiljaa aloin oivaltaa, mikä merkitys tällä oli: se antoi minulle viestin siitä, että oikeasti tässä elämässä on tehtävä niitä asioita, joita kokee tärkeiksi.

Ei voi ajatella, että sitten kun.. Koskaan ei tiedä, milloin se oma aika loppuu ja joskus se voi käydä ihan silmänräpäyksessä.

Siksi on äärimmäisen tärkeää tehdä niitä asioita NYT, eikä sitten joskus. Elää täysillä, ja nauttia hetkestä.

Nauttia omista rakkaista ja tästä ainutkertaisesta elämästä – tässä ja nyt. Nautithan sinäkin? ❤ 🙂

Mainokset