Mitä opin Espanjan vuosista?

Nyt kun Suomessa on ollut jo useamman kuukauden, niin on tullut pohdittua näitä kulttuurieroja. 

Suomessa tulee vastaan tosi helposti ihmisten puheissa yksi asia asia: kiire. Toinen juttu, mikä tavalla tai toisella nousee esiin on suorittaminen.

Mistä se suomalaisten kiire oikein tulee?

Voiko kiire olla merkkinä siitä, että olen tärkeä ihminen? Voiko ihminen olla tärkeä ja tehokas, jos hänellä ei ole kiire?

Voiko suomalainen päivittää instaan, että otanpa nyt päiväunet keskellä päivää?

WP_20170305_15_59_38_Pro

Eteläisessä Espanjassa vielä yleisesti vietetään siestaa. Lapset haetaan kahdelta koulusta, syödään yhdessä ja mennään päiväunille. Siestan jälkeen työt usein jatkuvat. Pitkin päivää on silti aikaa pysähtyä ja jutella ystävälle, vaikka kaupan kassalla, kun muut odottavat jonossa. Ei ole niin kiire.

Mietin, miten konkreettinen tämä ero on, kun pakkasin isoja kauppaostoksia kaupan kassalla ja ostokset kerääntyivät tehokkaasti pikavauhtia hihnan päähän. Espanjalaisen kassatädin tahti on sellainen, että isotkin ostokset ehtii rauhassa pakata. Ja hän auttaa usein pakkaamaan loput, jos itse ei ehdi. Jono odottelee rauhassa, kun kellään ei ole niin kiire. Ajattelin siinä, että kyllä Suomessakin saa nämä ostokset rauhassa pakata, se on taas ihan itsestä kiinni. 🙂

Elämä voi vilahtaa aika nopeasti ohi, jos sitä juoksee kiireen oravanpyörässä. Mitä jos olisikin rauhassa siinä missä on, ja näkisi samalla ympärillään olevat ihmiset.

Jos omaa tärkeydentunnetta ei tarvitse rakentaa kiireen, tehokkuuden ja suorittamisen ympärille, voi ihan rauhassa hengittää. Asioita voi saada paljon aikaan, vaikka ei kiirettä tunnekaan. Ja onko tärkeää saada niin paljon aikaan? Vai onko tärkeämpää saada aikaan oikeita, merkityksellisiä juttuja? Mikä sinulle on oikeasti merkityksellistä?

IMG-20160602-WA0001

Kun draivi ja palo tekemiseen tulee sisältä päin, itse tekeminen ei tunnu suorittamiselta. Oikeisiin asioihin keskittyminen auttaa hallitsemaan aikatauluja. Usein on tarpeen myös sanoa selkeästi ei, jotta voi keskittyä itselle tärkeiden asioiden tekemiseen.

Elämää voi elää niin monella eri tavalla. Itse haluan valita kiireettömän, läsnäolevan ja samalla mielenkiintoisia seikkailuja ja kohtaamisia täynnä olevan elämän. ❤

Synttärit

Täytin toissapäivänä 30 vuotta. Tuo pyöreä luku ja uudelle vuosikymmenelle siirtyminen laittoi pohtimaan omaa elämää.

44193143_10212728850232441_1254981377942618112_n

Makoilin kosmetologin hoidossa Seinäjoella (Lämmin suositus ja kiitos – Kauneuskeskus Ester ja kosmetologi Ruut!) ja siinä tajusin tärkeän asian. Että oikeasti elän juuri nyt sitä mun unelmien elämää.

Kolmeenkymmeneen vuoteen on ehtinyt mahtua paljon. Elämä on ollut hyvin täyttä ja täyteläistä, ja siihen on sisältynyt kaikkien tunteiden kirjo. Haasteet ovat kasvattaneet, ja vieneet lopulta mutkien kautta lähemmäksi sitä juuri minun näköistä elämää. 

Haaveilin jo lapsena isosta perheestä. Sain mitä toivoin. Viisi ihanaa ja rakasta lasta. Parisuhteen ja kumppanuuden, josta nautin ja saan paljon. Kaikki saamme olla terveitä ja hyvinvoivia. Tämä oma perhe on jotain, josta olen niin äärimmäisen kiitollinen, ettei sitä voi oikein sanoin kuvailla.

Työhön liittyvät haaveet ovat myös käyneet toteen. Saan kirjoittaa ja valmentaa. Koen hyvin suurta tyydytystä siitä, että voin olla auttamassa ihmisiä. 

Olen päässyt myös seikkailemaan ja asumaan ulkomailla. Sitä tulemme jatkossakin tekemään, vaikka nyt nautimmekin näistä hetkistä Suomessa.

Kaikkein tärkeimpänä koen sen, miten olen kasvanut ihmisenä. Tai oikeastaan olen pikkuhiljaa palannut siihen lapsenkaltaisen ihmettelyn maailmaan. Tämän hetken voima on jotain hämmästyttävän suurta. Se, miten jokaisesta asiasta ja hetkestä voi löytää kiitollisuuden värit.

Esimerksiksi viiden lapsen hoitamisen voi kokea hetkittäin raskaana. Tai sitten sitä voi olla äärimmäisen kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka saa näiden rakkaiden kanssa viettää. Molemmat ovat yhtä aitoja tunteita ja yhtä mahdollisia. Valinta on minun ja se valinta on hyvin helppo tehdä. ❤

IMG_8626

Suomen syksy on ollut kaunis ja koen olevani äärimmäisen onnekas, että saan olla tässä. Nauttimassa elämästä rakkaiden ympäröimänä.

Ps. Kiitos vielä kaikille onnitteluista, olette tärkeitä! ❤

Itsensä kehittämisestä

Syksy! Kun on useamman syksyn viettänyt Euroopan eteläisimmillä rannoilla, tuntuu jännältä olla Suomessa. Lapset ovat parina aamuna heränneet innoissaan ihmettelemään jäätynyttä maata, joka kuulemma näyttää ihan lumelta. Lumisateita odotellaankin meidän perheessä enemmän kuin koskaan. 🙂 Kylmyys ei ihan ole minun mieleen, mutta lapsia se ei näytä haittaavan. Kaikkea mielenkiintoista onkin ehtinyt jo sisältyä tähän syksyyn.

Yksi erilaisista jutuista oli se, että osallistuin nyt elokuussa alkaneeseen viiden viikon mittaiseen LIFW- haasteeseen. Tomi Kokon johdolla siis laitettiin ruokavaliota ja treenejä kuntoon. Viiden viikon kaksi ensimmäistä viikkoa oli reilusti ne haastavimmat viikot – oli monta uutta asiaa ja monta uutta muutosta. Olen aina syönyt ihan mitä haluan ja treenannut hyvin epäsäännöllisesti, joten tämä menikin reilusti sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle. Mutta siellä se kehittyminen tapahtuu! 🙂

Tutkimusten mukaan ihminen oppii uuden rutiinin noin 21 päivässä. Kun tavasta on tullut rutiini, se on ikään kuin luonut aivoihin uuden polun ja siksi rutiinien noudattaminen on helpompaa.

IMG_8447

Pauligin kulman raakakakut – nam!

LIFW -haastetta voin suositella lämpimästi. Sain siitä mitä odotin – uutta treeni-intoa arkeen ja tsemppiä parempiin ruokavalintoihin. Parasta ehkä on se, että päivittäinen energiataso on pysynyt nyt tasaisesti korkealla. Oli myös hyvin mielenkiintoista huomata, miten puhdas ruoka alkoi puhdistaa kehoa. Sieltä alkoi nousta monenlaisia tunteita pintaan ja parisuhdekin myllersi ensimmäiset viikot.

Millä tavalla se sitten myllersi? Ainakin näiden teemojen ympärillä: omat ja yhteiset rajat, toisen miellyttäminen ja rehellisyys itselle ja toiselle. Opimme paljon lisää toisistamme ja itsestämme. Rankkaa, mutta tarpeellista.

image2

Hotel Clarion Helsinki – Kitchen and Table

Jos elämässä haluaa toteuttaa jonkun muutoksen, se vaatii vähän sinnikkyyttä. Se missä olet juuri nyt, on aiempien rutiinien, tapojesi ja valintojesi summa. Onneksi tapoja voi muuttaa vähän kerrallaan ja päivittää asteittain paremmaksi. Voi opetella vaikka yhden uuden tavan kerrallaan 21 päivässä.

Millaisia tapoja ja rutiineja sillä ihmisellä on, jollaiseksi sinä haluat tulla ja jollainen sinä haluat olla?

Käyttääkö se somen selailuun kaksi tuntia päivässä? Vai lukeeko se vaikka puolet siitä ajasta kehittävää kirjallisuutta? Käykö se ulkoilemassa vai istuuko sisällä? Käykö se säännöllisesti treffeillä oman kumppanin kanssa? Katsooko se puolisoa päivittäin silmiin? Tunteeko se omat talouslukunsa? Puhuuko se toisista ihmisistä hyvää? Hymyileekö se vastaantulijalle? 🙂