Matkalla

Täällä ollaan, Suomessa! Matka sujui mukavasti, kun oli apukäsinä kaksi aupairia.<3 Seikkailimme Suomeen Ruotsin kautta ja lapset pääsivät samalla reissulla laivallekin. Olipa haikea tunne katsella taksin ikkunasta Espanjan maisemia – samalla oli äärimäisen kiitollinen olo talvesta ja kaikesta mitä saimme talven aikana oppia. Onneksi saamme vielä palata noihin maisemiin syksyllä.

Talvi opetti paljon – usein pääsi juuri sille epämukavuus tai epätuttuus alueelle ja sai haastaa itseään oikeastaan joka päivä. Synnytys vieraassa maassa oli yksi isoin haaste ja lopputalvi rullasikin aika leppoisissa merkeissä, kun siitä oli selvitty. Uuden kielen oppiminen ja lasten koulunkäynti vieraassa maassa oli mielenkiintoinen haaste myös. Tytär aloitti koulussa täysin ummikkona syksyllä ja toi viimeisestä espanjankielisestä ”äidinkielen”kokeesta kympin kotiin. Huikea matka hänelle!

WP_20160619_18_53_26_Pro

Kolme vanhinta lasta oppi uimaan ja sukeltamaan – kaksi heistä ihan viimeisinä viikkoina. Vanhin tyttö taitaa jo uida paremmin kuin äitinsä. 😀

WP_20160619_18_56_15_Pro

WP_20160619_19_01_18_Pro

Pienimmät lapset, erityisesti 3-vuotias, ei tunnu juuri muistavan mitään Suomesta. Ajoimme kohti Suomen majapaikkaamme ja pieni tyttö tuskastui täysin takapenkillä: ”Minne me ollaan menossa, oikeesti !?” ”Ei täällä voi olla mitään!” ”Missä me muka nukutaan?” ”Ei täällä puskassa voi asua ketään!” Ja 5-vuotias poika oli sitä mieltä, kun pääsimme nukkumaan, että meidän pitäisi mennä heti takaisin Suomeen. Nopeasti se ”kotimaa” voi muuttua pienillä lapsilla. Mutta toisaalta seuraavana päivänä he jo sopeutuivat ja nauttivat trampoliinista, pihasta ja kavereista.<3

Ihanaa olla täällä, toivottavasti nähdään!

WP_20160628_10_57_27_Pro

Pienen pieni perillä Suomessa<3

 

Unelmaa<3

Elämä on täynnä jännittäviä käänteitä. Sain keväällä kuningasidean uuteen kirjaan ja ihanalta puolisoltani nyt kaksi viikkoa aikaa paneutua pelkästään kirjoittamiseen. Kirja tuntuu etenevän ihan upealla flowlla! Tuntuu siltä, että tämä todellakin ON minun juttuni! Tiedättekö, mikä fiilis on istua tuolla palmujen alla, nauttia hetkestä ja kirjoittaa kirjaa aiheesta, jota rakastaa?

Kotona pikku-Romeo kasvaa ja ihana pikkumies täytti jo neljä kuukautta. En muista, että kukaan muu olisi vauvana keksinyt näin aikaisin omaa leikkiä – hän vetää itse lakanan tai harson kasvojen eteen ja nauraa ääneen, kun sen ottaa pois. Ja uudestaan ja uudestaan.<3

Kesäkuu on ihanaa aikaa Espanjassa. Lämpöä on sopivasti ja uintivesi lämmintä. Kolme vanhinta on nyt oppinut uimaan ja sukeltamaan, kun viime kesänä heistä ei vielä kukaan osannut uida.

Kouluhommat menivät täällä vähän hassusti – lapset päätyivät ensin kolmeen eri kouluun. Vuokranantaja tuli apuun ja kävimme uuden kierroksen kouluilla. Perjantaina saamme kuulla, onko jostakin koulusta vapautunut paikkoja niin, että saisimme jopa kaikki lapset samaan paikkaan. Espanjankieli on nyt alkanut tarttua jo pienemmillekin lapsille, mukavaa sitten mennä kouluun, kun jotakin jo ymmärtävät.<3

Reissu Suomeen lähestyy ja innolla odotamme sitä! Mukavaa nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa! Pääsee Romeokin tutustumaan kotimaahan ja ihmisiin siellä.<3

Minipäivitys

Ah kun voisin vaan nauraa ääneen, oon niin onnellinen! Täällä istun mielettömän upeissa maisemissa (kuvat ei kerro puoliakaan) ja kirjoitan kirjaa. Kirjaa kauneudesta.

WP_20160601_15_25_49_ProWP_20160601_15_25_14_ProVesi liplattaa, auringon lämpö tuntuu iholla. Kiitos elämä!💛