Vapaus

Oletko ajatellut, mitä mielessä tapahtuu, kun on tehnyt jonkin valinnan niin sanotusti pakon vuoksi? Kun on tullut valinneeksi jotain paineen alaisena, tilanteessa, jossa ei ole tuntunut olevan muita vaihtoehtoja. Onko jälkeenpäin tuntunut siltä, että olisi toivonut tilanteeseen erilaista ratkaisua? Tai olisi voinut tehdä erilaisen valinnan? Tai jopa siltä, että teki aivan väärän valinnan?

Esimerkiksi meillä oli syksyllä tilanne, jossa oli pakko tehdä nopeita ratkaisuja. Asuimme asunnossa, jossa oli paha homeongelma ja meidän oli pakko löytää nopeasti uusi asunto. Kävimme katsomassa asuntoja ja otimme ensimmäisen asunnon, joka oli meille tarpeeksi suuri ja jossa ei ollut havaittavaa homeongelmaa. Emme ihastuneet uuteen asuntoon ensi näkemältä, mutta teimme ratkaisun heti päästäksemme pois homeasunnosta.

Jälkeenpäin tuntui siltä, että asunto oli ollut pakkoratkaisu. Asunnon puutteet pistivät eritavalla silmään kuin ratkaisussa, jota olisi voinut harkita pitempään ja pienemmän paineen alaisena. Kevään aikana aloimme katselemaan uutta asuntoa syksylle. Vertasin tietenkin kaikkien löytämieni asuntojen ominaisuuksia tähän ”hätäratkaisuun”, jossa nyt asumme. Ja kas kummaa, markkinoilta ei löytynytkään parempaa. Yhtäkkiä näin selvemmin kaikki tämä asunnon parhaat puolet, jotka olivat tietenkin koko ajan olleet olemassa. Meri viidenkymmenen metrin päässä, upeat näköalat merelle, ihana kävelykatu suoraan omassa rannassa, erittäin iso ja turvallinen piha lapsille, hyvät uima-altaat, viisi makuuhuonetta ja iso olohuone, kaikki huoneet samassa kerroksessa, ikkunat etelän suuntaan.. Ja miten kävikään. Päätimme pitkään asiaa pyöriteltyämme ottaa tämän saman asunnon myös syksyksi.

IMG-20160429-WA0007

Tarinan opetus kiteytyi minulle sanaan Vapaus. Kun minulla oli tunne valinnan vapaudesta, otin päätöksestä suuremman vastuun. Vastuun ottaminen vaikutti positiivisesti siihen, mitä ajattelin lopputuloksesta, vaikka lopputulos oli molemmissa tapauksissa sama. Samaan positiivisempaan tunteeseen olisi ollut mahdollista päätyä siis jo aiemmin, jos olisin syksyllä ottanut vastuun valinnasta ja kokenut vapautta uutta asuntoa valitessani.

Pysähdyin miettimään vapautta myös muiden asioiden kohdalla omassa elämässäni. Jos jokin asia on tuntunut pakolta, tekisinkö toisin jos minulla olisi asiassa täysi vapaus? Kun tavoitan vapauden tunteen ja sen tunteen kanssa ajattelen asioita, joissa olen voinut kokea joskus pakkoa, koko asia näyttää erilaiselta. Näen selkeämmin ja kysyn, voinko omien uskomusteni sävyttämänä tietää kaikesta kaiken? Voinko oikeasti tietää, mikä on parasta juuri minulle?

IMG-20160429-WA0009

 

Usein esimerkiksi vetovoiman lakia käsittelevissä kirjoissa luodaan aikomus tai tavoite ja käytetään vetovoiman lakia hyväksi sen tietyn tavoitteen saavuttamiseen. Mutta mitä jos näkisinkin asian toisinpäin? Voisinko antaa korkeamman voiman – itse elämän – päättää, mitä sieltä omasta lahjapaketista löytyy? Tietäisikö se täydellisen lopputuloksen paremmin?

Mitä jos keskittyisinkin vain ottamaan vastaan ja iloitsemaan kaikista yltäkylläisistä lahjoista – tässä ja nyt.

Mainokset

Julkinen koulu Espanjassa

Vanhin tyttäremme on paikallisessa koulussa täällä Espanjassa. Kouluun mennessä hän ei puhunut tai ymmärtänyt käytännössä sanaakaan espanjaa. Nyt reilun puolen vuoden kuluttua tyttö puhuu jo pitkiä lauseita ja ymmärtää melkein kaiken. Vieraita sanoja on toki vielä, mutta sanavarasto karttuu jatkuvasti. Oikea ääntäminen on tarttunut heti alusta alkaen ja tyttö nauraakin meidän vanhempien espanjalle.. 🙂

Kävin viime viikolla ilmoittamassa lapsia syksyksi kouluun. Suunnitelmana on tulla kesäksi Suomeen ja jatkaa asumista täällä vielä ensi talvena. Espanjassa oppivelvollisuus alkaa  kuuden vuoden iässä. 6-vuotiaat menevät Primaria -koulun ensimmäiselle luokalle, samanikäisinä siis kun Suomessa mennään esikouluun. Espanjalainen esikoulu eli Infantil ei ole pakollinen ja se alkaa jo 3-vuotiaana. Esikoulu on kolmevuotinen ja täysin ilmainen, kuten tavallinenkin koulu. Koulujen käytännöt vaihtelevat, mutta meidän koulussamme ei ole tarvinnut itse ostaa edes koulukirjoja. Ensimmäisinä koulupäivinä saimme listan koulutavaroista, jotka tuli hankkia ja sen jälkeen ei ole tullut lisäpyyntöjä hankinnoista. On siis todellakin edullista pitää lasta paikallisessa koulussa.

WP_20151216_021

Koulupäivä alkaa kello yhdeksältä ja päättyy kello kahdelta. Koulupäivään mahtuu silti kuusi 45 minuutin oppituntia, koska päivässä on vain yksi pitempi välitunti. Puolen päivän aikaan syödään omat eväät ja kahden jälkeen on maksullinen kouluruoka, johon osallistuminen on vapaaehtoista. Ruokailun jälkeen on erilaisia maksullisia iltapäiväkerhoja. Myös aamupäivätoimintaa on oppilaille, joiden vanhemmilla on töitä ennen kello yhdeksää. Espanjalainen työaikakulttuuri ja koulupäivän pituus kulkevat käsi kädessä – tavallinen työpäivä alkaa aamuvuorolla kello 10-14 ja se jatkuu siestan jälkeen kello 17-20.

Paikallisten koulujen laaduissa on eroja ja itse kyselin suosituksia muilta suomalaisilta, ennen kuin valitsimme koulua lapsille. Tyttäremme koulu on kaksikielinen, hyvämaineinen ja siellä on paljon ulkomaalaisia oppilaita. Tyttäreni luokalla on tällä hetkellä oppilaita ainakin kuudesta eri maasta. Tytön parhaat kaverit ovat brittejä ja se innostaa mukavasti opiskelemaan englantia.

Koulusta tulee läksyjä pari kertaa viikossa ja tyttären mielestä saisi tulla enemmänkin. Hän kuulemma ehtii tehdä läksyt yleensä oppituntien aikana, eikä siksi saa läksyä kotiin asti. Osalla lapsista kotitöitä voi siis olla enemmänkin.

WP_20160424_10_47_21_Pro.jpg

Ensi syksynä meillä on menossa kouluun neljä vanhinta lasta, jos kaikki saavat paikan halutusta koulusta. Kaksi nuorinta eivät vielä kuulu pakollisen oppivelvollisuuden piiriin, joten kaupungilla ei ole pakko järjestää heille koulupaikkaa. Kouluihin ilmoittautuminen tulee tehdä maaliskuun aikana ja olimme vähän myöhässä, joten saa nähdä kuinka käy. 🙂

Laitan tähän vielä listaa papereista, joita kouluun hakua varten täytyy olla, jos joku sitä tietoa etsii:

  • passi ja mahdollinen nie-numero
  • molempien vanhempien passit ja nie-numerot
  • lapsen syntymätodistus eli toisinsanoen väestörekisteriote espanjaksi (saa tilattua suoraan espanjankielisenä ja apostillen kanssa Helsingin maistraatista)
  • kaupungin asukastodistus (hankitaan kaupungintalolta eli ayuntamientosta)
  • rokotustodistus (virallinen paperi lääkärin leimalla)
  • kolme passikuvan kokoista valokuvaa lapsesta

Näistä kaikista papereista kopiot muovitaskuun ja alkuperäiset asiakirjat mukaan. Paperit tulee viedä koulun kansliaan (secretary) ja täyttää koulun hakemuspaperit. Papereihin tarvitaan molempien vanhempien allekirjoitukset.

Kauneus

Ympärillämme on valtavasti kauneutta. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen kauneudesta? Jokin tietty ihminen vai ehkä luonto – kukat, vesi, kaikki luonnon sävyt ja ihmeet? Jokin kaunis rakennus? Olen aina haaveillut kauniista kodista, sellaisesta, jossa olisi suuret ikkunat ja johon tulvisi valoa ja kauniita maisemia. Haaveilen kodista, jossa olisi kaikkea hauskaa, kuten salakäytäviä lapsille ja erikoisen, jopa oudon näköisiä huonekaluja. Olisi myös hauskaa, jos kodissa olisi muunneltavia tiloja – vaikka makuuhuoneesta saisikin toimiston, kun sängyn seinälle nostamalla sen alta paljastuisikin pöytä. Mutta kauneus, se olisi tärkeintä! Olisi ihanaa rakentaa tuonne vuoren rinteelle oma koti, josta olisi maisemat merelle ja vuorille, kauas.

WP_20150908_19_23_59_Pro__highres

Lopulta kuitenkaan mikään ihmisen rakentama ei koskaan pärjää luonnon kauneudelle. Kun istun tuossa meren rannalla ja ihmettelen laineiden leikkiä ja auringon kimallusta ja siinä rantakivillä leikkii lapsi, joka on aivan täydellinen juuri sellaisenaan – ei mikään ihmisen rakentama vain voi olla yhtä kaunista! Jos olet huomannut joskus luonnossa sellaista kauneutta, mikä saa sinut hiljenemään ja vain ääneti ihmettelemään, olet juuri silloin ollut läsnä. Tiedäthän, kun istut nuotiolla ja katselet valtavaa tähtitaivasta? Tai kun katsot suloista lasta? Uskon, että lapsilla näitä hetkiä on luonnostaan paljon enemmän. Katso äiti, millainen kukka! Ja se ilo on aivan todellista. Kauneus on ihanaa, se saa pysähtymään ja nauttimaan hetkestä.

IMG_3746

Millainen ihminen on kaunis? Viikonloppuna kuulin mielenkiintoisen ajatuksen: ”Voiko ihminen olla ruma, jos ihmisen sisällä on kaikki hyvin?”. Vierastan sanaa ruma, enkä usko, että kukaan todella on ruma. Mutta ajatus pysähdytti. Monesti puhutaan sisäisestä kauneudesta ja ulkoisesta kauneudesta. Haluaisin silti viedä asiaa vielä vähän syvemmälle. Onko niin, että ulkoinen olemuksemme on vain jotain, jota olemme saaneet? Onko se niin sanotusti stabiilia, muuttumatonta? Mitä jos omilla ajatuksilla ja tunteillamme vaikutamme vahvasti myös siihen, miltä ulkoinen olemuksemme näyttää? Tarkoitan ihan fyysisesti: millaiset hiukset päässämme kasvavat, millainen iho meillä on ja millainen lihas- ja rasvakerros. Mitä jos itse asiassa aktiivisesti luomme omaa fyysistä kehoamme omilla ajatuksillamme ja tunteillamme?

Olet varmaankin kuullut näistä testeistä, kun on kaksi kasvia ja toiselle puhutaan kauniisti ja toiselle rumasti. Toinen kukoistaa ja toinen kuivettuu. Tai viimeisin testi, johon törmäsin Facebookissa, oli tehty riisille: kahteen lasipurkkiin oli laitettu kuivaa riisiä ja vettä. Toiselle oli puhuttu kauniisti ja toiselle rumasti. Jo toisena päivänä toinen oli alkanut homehtua toisen pysyessä edelleen kirkkaana ja siistinä. Kuvassa näki valtavan eron. Tästä pääsemmekin ajatukseen siitä, että mitä puhumme itsellemme?

IMG_3812

Kyse on siis siitä päänsisäisestä tarinasta, jota kuulemme, kun katsomme peiliin tai ajattelemme omaa kehoamme. Ei siitä, jota kerromme muille, koska niissä tarinoissa voi olla eroa. Jos tuossa päänsisäisessä tarinassa on ikäviä sävyjä, mieti miltä voisitkaan ihan fyysisesti näyttää ilman niitä? Mitä jos ruoka ei vaikutakaan sinuun tietyllä tavalla vaan se, mitä ajattelet ruuasta?

Jos haluat, voit kokeilla tehdä seuraavanlaisen harjoituksen: Kuvittele eteesi oma itsesi unelmavartalossasi ja unelmakehossasi. Kun saat kuvan eteesi, kuvittele että tuo kuva muuttuu vaatteeksi, ikään kuin supermiehen tiukaksi nahka-asuksi, minkä mallinen se sitten onkaan. Ota sitten se vaate ja pue se päällesi nyt. Ja tunne miltä tuntuu olla, juuri nyt, tuossa unelmakehossa! Jos sait ajatuksesta kiinni ja se kohensi oloasi tai ryhtiäsi, tee tuo ajatusleikki aina, kun huomaat ajattelevasi jotakin ikävää itsestäsi. ❤

Terve ja sisäisesti hyvinvoiva ihminen on kaunis, mutta silti ihan jokaikisen ihmisen sisällä on kauneutta. Elämä meidän sisällämme on itsessään kaunista. Voimme auttaa toisiamme voimaan paremmin näkemällä ja huomaamalla sen kauneuden toisissamme. Sinä olet kaunis! ❤

RomeoEmilioF5880b

Ps. Kuvaamon kuvissa Romeo on 15 vrk:n ikäinen. Kuvat otti Juanjo Fotografo Fuengirolan keskustassa. Suosittelen paikkaa erittäin lämpimästi. Romeolla otti kuvaukset koville, ensin itkettiin kaksi tuntia ja sitten kymmenessä minuutissa saatiin nämä kuvat otettua. Kuvaaja oli itse rauhallisuus ja mitään kiirettä ei hänellä ollut! Iso hatunnosto kuvaajalle Juan Jose Jimenez Tirado! ❤