Sumuista

 

WP_20160222_005Aika sumuista vauva-arkea on tämä alku ollut. Pikku poika on aika itkuinen ja haluaa olla paljon sylissä. Aloitin viikko sitten viljattoman, maidottoman ja vähäsokerisen ruokavalion ja siitä on onneksi vähän apua. Heti huomaa vauvan voinnissa, jos lipsahtaa syömään jotain noista..

Yöt on menty torkkumalla, pikkuinen herää vähintään tunnin välein ja enimmäkseen tykkäisi nukkua vain äitin mahan päällä.. Ehkä juuri sen vuoksi tämä maailma näyttää näillä silmillä sumuiselta🙈.

Vauva on saanut nyt masuvaivoihin jo kolme kertaa vyöhyketerapiaa. Ajattelin varata aikaa myös osteopaatille, että saisi tarkistettua niskan.

Mutta hän on itkuista huolimatta ihana! Tarkkailee jo ympäristöä ja pari valloittavaa hymyäkin olemme saaneet.❤ Kävimme vauvakuvauksissa 15pvän iässä paikallisessa kuvaamossa – niitä kuvia odotellessa! Ihanat kummit halusivat järjestää kuvauksen lahjaksi Romeolle.❤

WP_20160215_011

Isot siskot ja veli tykkäävät vauvasta. Isompia mustasukkaisuuksia ei onneksi ole näkynyt lainkaan. Kohta kolmevuotias isosisko on kovin kiinnostunut vauvan ruokailusta ja on itsekin koittanut imettää pikkuveljeä. Nukkeja on myös kovasti hoideltu kuten kuvasta näkyy.

On niin kiitollinen olo siitä, että meillä on täällä aupair apuna ja pystyn päivisin lepäilemään vauvan kanssa. Mieli palaisi omien projektienkin pariin jo, mutta pitää malttaa nyt hetki odotella että pikkuinen oppii nukkumaan pitempiä päiväunia.❤

Vauvan paperiasioissa tuli kuitenkin mutkia vastaan, vaikka yritin valmistautua huolella. Espanjassa kaikilla perheillä on ”libro de familia” eli perhekirja, johon on kirjattu kaikki Espanjassa syntyneet perheenjäsenet. Tämä vihkonen olisi tarvinnu olla Registro Civilissä mukana ja koska Suomessa sellaista ei ole, tarvittiin espanjankielinen avioliittotodistus maistraatista. Tilasimme sen ja vauvan rekisteröinti meni yli 7 vuorokauden suositusajan lappua odotellessa. Mijaksen Registro Civil löytyy Mijas Pueblosta, mikä oli myös uutta meille (tietoa ei oikein löytynyt netistä ja menimme ensin Fuengirolan Registro Civiliin). Virkailijalle tuotti päänvaivaa sukunimessämme oleva ä-kirjain, mutta muuten kaikki sujui lopulta hyvin ja helpotti paljon, että oli tulkki mukana. Päivitän nämä tiedot Paperisota-päivitykseen.

Täällä oli viikon verran oikea ”talvi-ilma” – aamuisin alle 10 astetta lämmintä ja tosi tuulisia päiviä. Nyt taas on lämpimämpää, niinkin lämmintä että lapset ovat käyneet uimassa altailla. Kevätkukkiakin näkyy jo puutarhassa!🌷

Mainokset

Synnytys Espanjassa

Vauva on syntynyt, hän on ihana ja meillä on kaikki hyvin! ❤

WP_20160203_13_22_36_Pro

Tämä synnytys sujui Espanjassa seuraavaan tapaan.. Tiistai-aamuna kävin yliaikakontrollissa Marbellan synnytyssairaalassa (Hospital Costa del Sol). Silloin kohdunsuu oli jo pari senttiä auki ja saimme ajan käynnistykseen perjantaiksi. Illalla alkoi kuitenkin tapahtua. Supistusten vuoksi en saanut enää unta illalla ja herätin miehen ennen puoltayötä. Aupair siirtyi meidän huoneesemme nukkumaan ja lähdimme sairaalaan. Supistukset olivat jo hurjan kipeitä.. Soitimme matkalla tulkille, jonka kanssa sovimme puhelintulkkauksesta. Synnytyksen aikana soitimme hänelle neljä kertaa.

Sairaalaan menimme ohjeiden mukaan ”emergencias” eli ensiavun ovesta. Vastaanotossa passistani ja eu-kelakortistani otettiin kopiot ja täytettiin tiedot koneelle. Käteeni laitettiin ranneke, äitiyskorttini otettiin talteen ja soitettiin kätilö hakemaan meitä.

Kätilö vei meidät vastaanottohuoneeseen, jossa oli paljon paikkoja, mutta ei ketään muita meidän lisäksi. Minut istutettiin tuolille ja kysyttiin haluanko epiduraalia. Vastasin myöntävästi. Mahalleni laitettiin anturit mittaamaan supistuksia ja vauvan sydänääniä. Tässä vaiheessa mieheni antoi myös synnytystoivelistani (plan de parto y nacimiento) kätilölle. Supistukset tulivat niin voimalla, etten pystynyt istumaan tuolissa, vaan konttasin lattialla. Mieheni antoi konkreettista tukea ja sain nojata häntä vasten niin, että yläkroppani pysyi rentona supistusten aikana. Synnytyslaulu auttoi hallitsemaan kipua. Mieheni meni kysymään, pääsisimmekö jo saliin. Kätilö kävi paikalla ja sanoi, että kymmenen minuutin kuluttua pääsen sisätutkimukseen.

Kun lopulta pääsin tutkimushuoneeseen, selvisi, että kohdunsuu oli jo 7cm auki. Kätilö ja lääkäri poistuivat kiireellä huoneesta ja tulivat kohta hakemaan meitä synnytyssaliin. Kätilö kertoi, että epiduraalipuudutusta varten heidän tarvitsee ottaa minulta verikokeet. Verikoe otettiin ja minulle laitettiin valmiiksi katetri kyynärtaipeeseen.

Synnytyssalissa jatkoin konttaamista ja synnytyslaulua, tällä kertaa kylmän lattian sijasta sängyn päällä. Olimme käytännössä koko ajan kahdestaan salissa. Kätilö kävi kertomassa, että oli yrittänyt kiirehtiä verikokeiden tuloksia. Ehdimme olla salissa alle tunnin, kun minua alkoi ponnistuttaa. Samalla hetkellä anestesialääkäri tuli ovesta sisään välineidensä kanssa. Kätilö tutki minut ja totesi, että kohdunsuu oli täysin auki, eikä kivunlievitystä enää siinä vaiheessa voitu antaa.

Kysyin, saanko ponnistaa jakkaralta ja sain siihen luvan. Siirryimme kohta jakkaralle. Kätilöt antoivat tässäkin vaiheessa minulle omaa tilaa ja tuntui, että sain hoitaa homman ihan rauhassa.

❤ Ihana ihmeellinen poikamme, Romeo Emilio, syntyi klo 02:44. ❤

IMG-20160203-WA00021

Sain ihanuuden heti syliini ja siirryimme sängylle. Jälkeisten synnyttyä meidät jätettiin rauhaan ja torkahdimme yhdessä. Sain pitää vauvaa iho ihoa vasten seuraavat kaksi tuntia. Kahden tunnin päästä kätilöt tulivat, pyyhkivät vauvan ja antoivat hänelle k-vitamiinia suuhun ja silmätippoja silmiin. Sitten sainkin vauvan takaisin syliini, eikä häntä edes punnittu vielä tässä vaiheessa. Meiltä kysyttiin, haluammeko antaa vastasyntyneelle heti b-hepatiitti -rokotuksen, mutta pyysimme, että se annettaisiin vasta neuvolassa. Tässä vaiheessa meidän piti myös ilmoittaa vauvan nimi papereihin. Saattoi johtua nopeasti etenevästä synnytyksestä, ettei sitä meiltä kysytty ennen syntymää.

Osastolla olimme kahden hengen huoneessa ja vieressämme oli espanjalainen perhe. Suurin ero suomalaiseen synnytykseen oli nyt vastassa – espanjalaisen tavan mukaan puoliso/tukihenkilö nukkuu sairaalassa ja hoitaa äitiä ja vastasyntynyttä koko osastolla oloajan. Miehelle oli sairaalasängyn vieressä lepotuoli, jossa hän nukkui. Ihan mahtava käytäntö! Yleensä sairaalassa oloaika on ollut yksinäistä ja tylsää, nyt se oli vain tylsää. x) Tylsyyttä toki ehkäisi se, että aina sai pohtia asioita espanjan kielellä ja koittaa osata vastata kysymyksiin. Tulkki oli apuna pari kertaa puhelimen kautta.

WP_20160203_15_39_34_Pro

Henri haki lapset ja aupairin vierailulle heti seuraavana päivänä. Voi sitä ihmettä!

Huoneessamme vieraili lääkäriä ja kätilöä ja lastenlääkäriä moneen otteeseen. Tuntui, että meistä pidettiin hyvin huolta ja vauva tutkittiin hyvin. Vauvalta löytyikin tiukka kielijänne, jonka vuoksi saimme lähetteen Malagan lastensairaalaan. Sinne tulee sitten kutsu jossain vaiheessa.

WP_20160204_003

Osastolla sain ruokaa kaksi kertaa päivässä (klo 13-14 ja 19-20) ja ne olivatkin sitten ihan valtavia annoksia. Lisäksi aamupalaksi sämpylän ja välipalaksi muffinssin. Ihan hyvä, että oli omaakin evästä mukana. 🙂

Olimme osastolla aika tarkkaan minimiajan eli 36 tuntia, ennen kuin pääsimme kotiin. Lähtöpapereista selvisi sitten vauvan painokin: 3540g. Espanjalaisittain hän oli grande bebe, vaikka näin suomalaisittain hyvin keskikokoinen.

WP_20160204_024

Kotona meillä oli ihana vastaanotto! Lapset istuivat rivissä sohvalla ja huusivat yhteen ääneen: ”Tervetuloa kotiin!”. Kaikki olivat tehneet vauvalle kortit, koti oli koristeltu nätiksi ja kahvipöytä herkkuineen odotti valmiina.

WP_20160204_020

Synnytys Espanjassa oli yllättävän samanlainen kuin Suomessa. Jos espanjan kieli olisi ollut täysin hallussa, eroja olisi ollut vielä vähemmän. Harmittamaan jäi se, ettei kivunlievitystä ehditty saamaan, mutta samoin olisi voinut käydä Suomessakin. Toki Suomessa ei tarvitse ottaa verikokeita kivunlievitystä varten. En osannut varautua, että synnytys voisi kestää vain kolme tuntia, kun aikaisemmat neljä synnytystä ovat kestäneet 7-10 tuntia.

WP_20160204_058

Yksi suurin ero oli se ihana synnytyksen jälkeinen rauhallisuus, kun vauvaa ei heti punnittu ja pesty, vaan saimme olla ihan lähekkäin ja rauhassa aamuun asti. Toinen juttu oli se, että mies oli paikalla koko sairaalassa oloajan, mikä tuntui aivan luksukselta vastasynnyttäneestä vaimosta.

WP_20160204_046

Voisin tehdä vielä kysymys – vastaus postauksen synnytyksestä, jos teillä tulee mieleen kysymyksiä. Kaikkea ei kuitenkaan heti muista tähän kirjoittaa.

Nyt on niiiin onnellinen olo, kun tämä jännitys synnytyksen ympärillä on ohi ja saamme nauttia maailman ihanimmasta vauvasta! ❤ ❤ ❤

Vauva viihtyy..

..masussa siis. Laskettuaika on nyt viikon yli ja ultranmukainen laskettuaika jo kaksi viikkoa.. x)

Huomenna pääsen klo 9:30 yliaikakontrolliin Marbellan sairaalaan, samaan paikkaan, jossa synnytämme. Jännää nähdä, saanko aikaa käynnistykseen vai onko huomenna jo babyn syntymäpäivä. ❤ Jännää on myös se, ettei tulkki pääse mukaamme huomenna. x)

WP_20160131_003

Marbellan rannalla

Tunnelmat on vaihdellu epätoivoisesta odottamisesta hauskoihin hetkiin. Täällä on ollut niin upeat ilmat, että näistä on helppo nauttia. Kaikille päiville on onneksi keksitty mukavaa tekemistä, niin on saanut muuta ajateltavaa. Lauantaina käytiin Sohailin linnalla ja ystäväperheellä kylässä. Eilen käytiin perheen kanssa Marbellan rannalla leikkimässä ja ajelulla vuorilla. En ole jaksanut enää taipua kovin paljon kuvaamisasentoihin, mikä näin jälkeenpäin harmittaa. 😀

 

WP_20160130_008

Sohailin linnalla

WP_20160130_015

Pieni aurinko ❤

Nyt istumme Henrin kanssa täällä paikallisen hotellin katolla ja kirjoittelen tätä, ihan huikeissa maisemissa!

Tämä onkin ”aikuisten hotelli”, joten vauvan kans tästä ei voi sitten nauttia. 😀 Tuossa pedillä oli niin kuuma, että oli pakko siirtyä varjoon sisälle kirjoittelemaan. Täällä on ollut kuulemma lämpimin talvi sataan vuoteen! 😀

WP_20160201_015

Ja vielä toivottavasti viimeinen masukuva 😀 :

WP_20160127_008