Neuvolakuulumisia

Monet ovat kyselleet neuvolareissusta täällä, joten kerronpa nyt niistä.

Viimeeksi kerroin, että saimme ystäväni kanssa kirjattua minut terveyspalvelujen piiriin ja varattua lääkärille ajan. Uskalsin nyt mennä yksin – lääkäri oli erittäin ystävällinen ja puhui onneksi englantia auttavasti. Lääkäri varasi minulle heti seuraavalle päivälle ajan neuvolalääkärille – vastaanotto oli ilmeisesti antanut ajan ensin ”väärälle” lääkärille tai sitten täällä on tapana mennä aina ensin omalääkärille..

WP_20151008_12_18_44_Pro__highres

Leppoisalla päiväkävelyllä pienten kanssa<3

Terveysasema sijaitsee meiltä kolmen kilometrin päässä ja tällä hetkellä meillä ei ole autoa käytössä. Sainkin tehdä sitten uuden kävelylenkin heti seuraavana päivänä. Neuvolalääkärin kanssa meillä oli mielenkiintoinen tunti: lääkäri ei puhunut lainkaan englantia ja kaikki edelliset raskaudet ja synnytykset piti saada kirjattua tietokoneelle. x) Voitte uskoa, ettei paljon vitsejä tai smalltalkia heitetty! 😛

Neuvolan välineet olivat hauskan antiikkisia Suomen neuvolaan verrattuna. Sydänäänet saatiin silti kuulumaan.<3 Lääkäri antoi lopuksi kaksi paperia; toisessa luki laboratorio ja toisessa ultra. Lääkäri sanoi, että laboratorioon piti mennä ”ahora” eli heti ja ultra-aika pitäisi varata erikseen vastaanotosta. Sanoin ”sì, gracias” ja päästin seuraavat ihmiset sisään.

WP_20151008_12_34_35_Pro

Lähdin etsimään laboratiota mielessäni selvä kuva odotusaulasta ja vuoronumeroista. Sellaista ei näkynyt missään. Tiedustelin yhdeltä mieheltä espanjaksi, tietäisikö hän, missä täällä on laboratorio, mutta hän ei tiennyt. Eikä tiennyt seuraavakaan. Aikani pyörittyä pysäytin siivoojan ja toistin kysymyksen. Siistijä meinasi, että vastaanottojonoon ja sieltä varaamaan aikaa laboratorioon toiselle päivälle. Ja tämä labra oli hänen mukaansa huoneessa kaksi.

WP_20151008_12_42_35_Pro__highres

Viisivuotiaasta on tullut oikein luottokuvaaja ;D

Katsoin kelloa ja vastaanoton jonoa ja totesin, että nyt on pakko lähteä kotiin, jotta ehtii hakea tytön koulubussilta.

Näin sitten uhmasin lääkärin määräystä ja ilmestyin vasta seuraavalla viikolla (pakko antaa työpäiviä puolisollekin) varaamaan aikaa labraan. Vastaanottotäti oli hyvin tuimana, kun olin viikon myöhässä. x) Valitettavasti en osannut hänelle espanjaksi tilannetta selittää. 😀 No, sain kuitenkin ajan seuraavalle päivälle labraan. Ultraa varten vastaanottovirkailija vaati espanjalaisen puhelinnumeron, johon lääkäri soittaisi ja kertoisi ultra-ajan. Annoin suomalaisen sairaanhoitajan numeron, joka tekee täällä tulkin töitä sairaaloissa. Tämä ihana tulkki sai järkättyä ultra-ajan ja lupasi tulla sinne mukaan joulukuun alussa.<3

Kävelin kotiin ja seuraavana aamuna takaisin.

WP_20151008_12_43_58_Pro__highres

5-veen ottama kuva tämäkin! Tuolla lammikossa uiskenteli pieniä kilpikonnia 😀

Labraan minulla oli aika klo 08:27. Hoitaja huuteli ovelta aikoja, jotka olivat oikeastikin minuutin välein. x) Omalla vuorollani sain käteeni sokeriliuospullon ja käskyn juoda sen ja istua odottamaan. Olin ihan hämmästynyt, koska en ollut ymmärtänyt, että joutuisin sokerirasitukseen (joka mittaa raskausajandiabetesta). Suomessa sokerirasitukseen tulisi mennä aina 12 tunnin paaston jälkeen, ja olin todellakin syönyt banaanin ja omenan ennen kävelymatkaa. Paastoverikoetta ei kuitenkaan otettu ennen liuoksen juomista, joten toivon, ettei aamupalasta ollut haittaa..

Brittinainen tuli kyselemään minulta, että kutsutaanko labraan nimeltä. Kerroin, että ajanvarausnumerolla ja hän istui viereeni opettelemaan numeroa espanjaksi. Kiva, kun sain juttukaverin osalle odotusaikaa.

Tunnin päästä otettiin vain yksi verikoe, eikä kukaan pyytänyt minua jäämään useampaa verikoetta varten (Suomessa sokerilitkun jälkeen otetaan useampi verikoe). Erilaisia käytäntöjä ilmeisesti, jos kyseessä oli jonkinlainen sokerirasitus. 😀

WP_20151021_18_32_31_Pro__highres

Maisemia kävelymatkalta terveysasemalle.<3

Näiden neljän terveysasemavierailun jälkeen seuraava reissu näyttäisi olevan vasta marraskuun lopulla. Joten rauhoittumaan päin seikkaileminen tuolla. Lupasin kyllä itselleni, että osaan joka lääkärireissulla enemmän tuota espanjaa, enkä aio vastaisuudessakaan palkata tulkkia tavalliselle neuvolareissulle. x)

Hassua, miten tavallisista asioista tulee seikkailua täällä. Eri käytännöt ja eri kieli, mutta tutuiksihan nämä tässä tulee pikkuhiljaa. x)

3 kommenttia artikkeliin ”Neuvolakuulumisia

  1. Erika sanoo:

    Uskon, että aikamoista seikkailua vielä nuo reissut 😊 Hyvin selvisit, vaikka labraan et heti ehtinytkään! Hyvinkö vielä pystyt kävellä tuollaisia matkoja? Ihania kuvia teistä tuossa edellisessäkin postauksessa ♥ Ja 5-vuotias jo hyvin ottaa kuvia! 😊 Terveisiä!

    Tykkää

  2. Hanna sanoo:

    No huh huh 😰 olet kyllä pyörityksessä siellä ollu!! Ja jälleen ihania kuvia. Ilosia, onnellisen näköisiä lapsia ja kauniita maisemia ❤

    Tykkää

  3. Anni sanoo:

    Hui, olet sinä rohkea! 😍 Hienoja maisemia siellä ja ihania kuvia teistä! Näitä on mukava käydä täältä lukemassa. Missä päin Espanjaa siis tarkalleen ottaen olette? 🙂 Terkkuja! 😘

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.